Olipa kerran perhe joka eli pienen teollisuushallin sisällä. Tähän perheeseen kuuluin noin viisitoistavuotias poika. Tämä poika oli eräänä aamuna hirveän huonovointinen. Hänen päätänsä särki, jäseniään kolotti ja ajatuksensa olivat kuin tervassa uivia kaloja. Hän raotti silmiään ja näki sänkynsä yläpuolella olevan kytkimen, turkoosinvärisen monimutkaisen vempeleen johon jokainen samalla planeetalla elävä Olio kytki itsensä ennenkuin aloitti unimantran jolla jokainen Olio syöksi itsensä Unholaan, paikkaan josta kaikki heidän ajatuksensa kumpusi ja johon ne lopulta aina palasi.
Tämä kytkentä varmisti ettei heidän mielensä olevaisuus pääsisi yön aikana karkaamaan mihinkään. No, poika nousi ylös sängystä meditoituaan Unhola-yhteydessä noin viisitoista tuntia.
Hän parkkeerasi itsensä alakerran pöytään ja tarttuaan kulholliseen kuivalihaa alkoi syödä itseään kylläiseksi. Päänsärky jatkui. Se sykki ja kertoi jostakin hälyttävästä uutisesta. Hänen päänsä vispasi säryn mukaan ja viimein hän kyllästyi koko yritykseen aamuruokailusta. Hän huomasi oitis pöydästä lähdettyään että hänen isänsä makasi kuolemanhiljaisena heidän äitinsä kuolleen ruumiin vieressä olohuoneen sohvan ääressä. Poika ei tuntenut mitään noin kymmeneen sekuntiin. Hän tarttui päähänsä ja alkoi hymistä itsekseen jotakin rauhoittavaa.
Nyt heidän täytyisi hakea leikkurit kellarista, palata Lähteelle ja moukaroida äänivasaroilla heidän äitinsä sielu tyhjäksi. Sielusta tulisi kuori johon saattoi valaa uuden perheenjäsenen persoonan.
Halutut ominaisuudet oli melkeinpä poikkeuksetta mahdollista manata uuteen kuoreen joka sitten tietyillä rituaaleilla saatettiin uuden perheenjäsenen ruumiilliseen kuoreen joita valmistettiin läheisessä tehtaassa niin että niitä riitti kaikille surevien perheille kun nämä olisivat valmiita vastaanottamaan uuden jäsenen keskuuteensa. Olioiden historian kautta he ovat tienneet että Sielukuoria on vain rajattu määrä ja he ovat huomanneet, että lähihistoria oli ollut heille ankara sillä monia kuoria oli menetetty, ne olivat haalenneet olemattomiksi kaistaleiksi pelkkää eetteri-ihoa, joihin ei saanut enää istutettua minkäänlaisia persoonallisuudenpiirteitä,
sillä ne aina karkasivat tilaisuuden tullen mystisesti takaisin saman verhon taakse josta ne olivat manattukin. Äidin sielun moukaroiminen tyhjäksi olisi henkisesti ja fyysisesti vaativa prosessi joka kestäisi pitkään ja lopuksikin kirkon edustajan tulisi tulla tarkistamaan paikanpäälle ettei
sieluun ollut jäänyt ensimmäistäkään ripettä vanhasta persoonasta, vaan nämä piirteet tulisivat olla moukaroitu kauas eetteriin. Joskus kävi niin että persoonan piirteet olivat olleet kuoressa niin kauan ja ne olivat hioutuneet niin ylivoimaisen täydellisiksi ettei niitä saanut melkeinpä ollenkaan ajetuksi pois kuoren sisältä, vaan parhaimmillaankin piirteet karkasivat muutamien metametrien päähän virnuilemaan ja säntäsivät sitten uudestaan kuoren sisälle pitämään karkeloiden majaansa niin että moukaroivien päivät vain valuivat hukkaan eivätkä piirteet edes päivän päätteeksi vaikuttaneet olevan väsyneitä laisinkaan. Olivathan piirteet kuitenkin toisen asteen ideoita, jalostettuja ja vankassa yhteydessä toisiin ideoihin. Nämä ideoiden muodot pitivät toisistaan kiinni kaikenlaisin keinoin, esimerkiksi luomalla kaikenlaisia esimerkkiskeemoja joihin he valoivat väriä kuvitteellisuuden voimalla. Ensimmäinen askel kuoren riisumisesta paljaaksi olikin kuvitteellisuuden, ideoiden äidin ja vahvimman ajatuksellisen portin löytäminen kuoresta ja sen karkoittaminen erilaisilla leikeillä kauas kuoresta. Vain älykkäimmät moukaroijat osasivat houkutella portin josta ideat alunperin olivat manattu kuoreen ulos kuoresta ja tarpeeksi kauas siitä niin että kuoren riisuminen varsinaisista piirreasukeista voisi tuottaa tulosta ja ettei portti vain piirteiden puuttuessa saisi kohtausta ja manaisi oman olevaisuutensa läpi uusia piirteitä kuoren sisälle. Joskus kävi niinkin että portti meni täysin sekaisin ja alkoi, kuin suuruudenhullu kokki, kasata uusia ja uusia mausteita ja osia omaan soppaansa. Tällaisissa tapauksissa kuori saattoi revetä piirteiden paljoudesta ja haaleta ja repeillä pelkiksi hiutaleiksi kangasta josta kuori alunperin muodostui. Nämä kankaanpalaset eivät säilyneet kauan yksinään vaan alkoivat heti pirstoutua "jakamattomiksi partikkeleiksi" eetteriä. Joskus kävi niinkin että kuolleen sielu oli niin valtavan iso ja alkuvoimainen että portti sinne uusia piirteitä haaliessaan loikin täysin uudenlaisen Olion, puolijumalaisen Aseevin joka heti manifestoituaan itsensä fyysiseen maailmaan aloitti valtavan "hedelmättömän prosessin" jonka tarkoituksena oli koota syntyneestä Aseevista kokonainen Jumala. Tällaista ei ollut koskaan Olioiden keskuudessa päästetty tapahtumaan, vaikka heidän historiansa kertoikin ajoista jolloin voimakkaat Aseevit hallitsivat heidän jokapäiväisiä toimiaan ja painoivat heidän jo valmiiksi monimutkaista elämäänsä entistä vaikeampiin uriin. Yleensä Aseeveista päästiin eroon luomalla toinen jolloin kisailevat parit tuhosivat toisensa. Tällaista Aseevin luomista kuitenkin pidettiin viimeisenä vaihtoehtona koska Aseevien "kilpailuissa" toisiaan vastaan monesti lukemattomia Olioita kuoli ja loukkaantui ja sieluja menetettiin kaaoksessa joka pääsi valloilleen. Kuolleen äidin sielu oli normaali joksin jotkin sen piirteet olivatkin hioutuneempia kuin yleensä. Tällaisissa vaikeissa tapauksissa Oliot elivät hetkellisesti symbioosi-meditaatiossa toistensa kanssa, parantaen haavoja (jotka kuolleen Olion poismeneminen oli saanut heissä aikaan) luomalla ja muistelemalla parantavia, voimakkaita rakkausjohteisia piirteitä, ideoita sekä muistoja.
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
lauantai 30. elokuuta 2008
yleistä lämminhenkisyyttä uuden vuodenajan tulosta
leffa katottiin eerolla ja hyvä raina oli (tosin nähny aikasemmin). siit kun lähimme koteihinpäin, niin ensimmäisenä kohteena oli uusikylä. olis tehny mieli mennä käpöstelemään ulos, siihen vuolenkoskentielle (uuteenkylään menevä), laittaa lämpimästi päälle ja kuunnella king crimsonin "starlessia". tällä kertaa tuo matka ilman ulkoilua riitti mainiosti. tuli hyvä olo :). oikeestaan soon se alkusyksyn tulo, kun on pimeät yöt ja kuivat asvaltit ja maat, ja taivas on kuvauksellinen, vaikka kuitenkin hyvin pelkistetty. pitäneekin ottaa kuvia tänne tuota pikaa, mut siihen asti.. ODOTUSTA..odotusta.
perjantai 15. elokuuta 2008
sunnuntai 10. elokuuta 2008
hillitöntä ja vituttavaa
Voi kilin vittu miten kuppanen meno on näinä kesän viimeisinä päivinä.
Ei tapahdu juurikaan mitään mullistavaa tai hauskaa taikka edes ärsykerajan ylittävää juttua jonka muistaisi tulevina vuosina.
Peten perkele meni kikkailemaan melko turhiksi paljastuneista syistä ja nyt ei tee mieli edes lähteä availemaan tätä solmuista tilannetta. Kuivuus ja tylsyys ja elämänmuutos ja kriisi ja paska ja skeida ja syysmasennus ja pimeät päivät ja harmaa pilvimassa ja huono kotiruoka ja yksinäiset aamut ja kaikenkattava tylsyys ja kaiken romanttisen ja jännittävän menon kuoleminen ja......
Olenko friikki vai onko kaikki muut friikkejä vai miksi vitussa kaiken pitää olla näin helkkarin sotkuista ja vaikeaa ja hidasta ja vituttavaa hoitaa helposti. Kaikki on vaivalloista ja unenomaista ja pilviverhon ja sumun ja aamukasteenaikaisen kylmän hien peitossa.
Tuntuu että mitään ns. progressiota ei tapahdu oman sosiaalisen kentän sisällä.
Ja tämä vituttaa. Antakaa anteeksi purkaukseni mutta mulla on nyt huonot fiilikset ja kitarakin helvetti meni paskaan jamaan joten silläkään en voi antaa itselleni terapiaa. Haenpa kahvia ja menen lukemaan sänkyyn lisää Ray Lorigan Tokiokirjaa. Jos se vaikka antaisi jonkinlaisia lankoja joilla sitoa jotain edes hetkeksi yhteen niin että edes saisi hetkeksi sen vaikutelman että asioilla on yhteys, että niissä on jotain vitun järkeä.
Ei tapahdu juurikaan mitään mullistavaa tai hauskaa taikka edes ärsykerajan ylittävää juttua jonka muistaisi tulevina vuosina.
Peten perkele meni kikkailemaan melko turhiksi paljastuneista syistä ja nyt ei tee mieli edes lähteä availemaan tätä solmuista tilannetta. Kuivuus ja tylsyys ja elämänmuutos ja kriisi ja paska ja skeida ja syysmasennus ja pimeät päivät ja harmaa pilvimassa ja huono kotiruoka ja yksinäiset aamut ja kaikenkattava tylsyys ja kaiken romanttisen ja jännittävän menon kuoleminen ja......
Olenko friikki vai onko kaikki muut friikkejä vai miksi vitussa kaiken pitää olla näin helkkarin sotkuista ja vaikeaa ja hidasta ja vituttavaa hoitaa helposti. Kaikki on vaivalloista ja unenomaista ja pilviverhon ja sumun ja aamukasteenaikaisen kylmän hien peitossa.
Tuntuu että mitään ns. progressiota ei tapahdu oman sosiaalisen kentän sisällä.
Ja tämä vituttaa. Antakaa anteeksi purkaukseni mutta mulla on nyt huonot fiilikset ja kitarakin helvetti meni paskaan jamaan joten silläkään en voi antaa itselleni terapiaa. Haenpa kahvia ja menen lukemaan sänkyyn lisää Ray Lorigan Tokiokirjaa. Jos se vaikka antaisi jonkinlaisia lankoja joilla sitoa jotain edes hetkeksi yhteen niin että edes saisi hetkeksi sen vaikutelman että asioilla on yhteys, että niissä on jotain vitun järkeä.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
who "me" is and where that "it" came from to be nothing
I don't know me
I don't even have anything in common with myself
Sometimes i hate myself and love myself
even at the same time!
Cool and hot, me I am,
I can't grasp my identity
i don't remember my values and
what they mean - just tell me about obeying them
as this is true:
everyone is a machine,
clockwork is all that is; it seems to me
we are parts of huge machinery
that was made by machine that was
OF machine,
all that can be, is,
and everything that can't be, is,
and all that is, is nothing at all and doesn't
even exist at all - this all that "is" and "isn't"
exists at the same time - because
it is possible - and then again isn't
this is the duality of everything
and nothing at all
Yesterday i was a giant of massive
knowledge with instant intuition and
light-as-a-feather intelligence of gods,
today i ate ambrosia,
became a slowest of slow moths
and totally inert, like a dead man
at his own funeral, oldest tortoise
of epic age, speaking of idiot
things and doing everything the wrong way,
i noticed i can't please myself - whoever i am
But all in all, now im awake,
the death of me is all okay
wasteland of my seemingly endless wandering
sucked itself to oblivion
and left me standing alone on a bleak island
- the source of all oasis-ideas and peace
This all is wrong, i can't choose
a thing of me to be - or not to be,
vanish and wave goodbye for ever and ever
take me to you, another being like me,
in the same life as I am - you know what im talking about, do you?
im talking to you: "me", a mirror of my soul, gazing upon my sides
I am, i was and i came to be - nothing at all,
"the idea of nothing at all" had it coming,
the wind took me to it's wings
blew the balance back to being
and me, i came to be
We don't have choice at all,
not a flake of snow of our own
in these seas, oceans and rainfalls of useless energy
that isn't anything at all,
i overcame suicidal thoughts that had me earlier,
now that i get it again,
BUT
I am all mine, and that is all i will ever have,
no one else has nothing of me, im all mine, and that
is all that is and matters to me, whoever i am and will
be - as i know im nothing at all to be known.
But neither is anyone else.
That helps me carry my emptiness that weighs as
all that is.
as nothing exists and everything is just emptiness illusion,
THIS ALL can't be, so it must be - just how it is
This idle chatter of existence wears itself out,
i can't even think of this RANT as truth of anything,
some other thoughts push reality and nonreality aside,
to bring me this poem, now i give it to you,
it isn't my poem, there is no real me to make it or give it to you,
sorry if i was so fucking obscure,
i know i wasted my time,
this is all just a damn copy of someone's thoughts,
someone that came before me,
fuck it! i don't care, and even if i did,
what would it tell you of me?
This the hardest shit. Hard to come by and really "get into"
let's all have a thoroughly nonprofit moment
of "Lost in translation" and scenes of passing beauty
sleeping like "a snail on a razorblade"
I don't even have anything in common with myself
Sometimes i hate myself and love myself
even at the same time!
Cool and hot, me I am,
I can't grasp my identity
i don't remember my values and
what they mean - just tell me about obeying them
as this is true:
everyone is a machine,
clockwork is all that is; it seems to me
we are parts of huge machinery
that was made by machine that was
OF machine,
all that can be, is,
and everything that can't be, is,
and all that is, is nothing at all and doesn't
even exist at all - this all that "is" and "isn't"
exists at the same time - because
it is possible - and then again isn't
this is the duality of everything
and nothing at all
Yesterday i was a giant of massive
knowledge with instant intuition and
light-as-a-feather intelligence of gods,
today i ate ambrosia,
became a slowest of slow moths
and totally inert, like a dead man
at his own funeral, oldest tortoise
of epic age, speaking of idiot
things and doing everything the wrong way,
i noticed i can't please myself - whoever i am
But all in all, now im awake,
the death of me is all okay
wasteland of my seemingly endless wandering
sucked itself to oblivion
and left me standing alone on a bleak island
- the source of all oasis-ideas and peace
This all is wrong, i can't choose
a thing of me to be - or not to be,
vanish and wave goodbye for ever and ever
take me to you, another being like me,
in the same life as I am - you know what im talking about, do you?
im talking to you: "me", a mirror of my soul, gazing upon my sides
I am, i was and i came to be - nothing at all,
"the idea of nothing at all" had it coming,
the wind took me to it's wings
blew the balance back to being
and me, i came to be
We don't have choice at all,
not a flake of snow of our own
in these seas, oceans and rainfalls of useless energy
that isn't anything at all,
i overcame suicidal thoughts that had me earlier,
now that i get it again,
BUT
I am all mine, and that is all i will ever have,
no one else has nothing of me, im all mine, and that
is all that is and matters to me, whoever i am and will
be - as i know im nothing at all to be known.
But neither is anyone else.
That helps me carry my emptiness that weighs as
all that is.
as nothing exists and everything is just emptiness illusion,
THIS ALL can't be, so it must be - just how it is
This idle chatter of existence wears itself out,
i can't even think of this RANT as truth of anything,
some other thoughts push reality and nonreality aside,
to bring me this poem, now i give it to you,
it isn't my poem, there is no real me to make it or give it to you,
sorry if i was so fucking obscure,
i know i wasted my time,
this is all just a damn copy of someone's thoughts,
someone that came before me,
fuck it! i don't care, and even if i did,
what would it tell you of me?
This the hardest shit. Hard to come by and really "get into"
let's all have a thoroughly nonprofit moment
of "Lost in translation" and scenes of passing beauty
sleeping like "a snail on a razorblade"
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
torstai 10. heinäkuuta 2008
on iltamia pidellyt!
jaaha. tekis mieli kirjottaa tänne jotain, mutta kun ei oikee tuu mieleen mitään, mitä vois kirjottaa. tässä selailen internetin ihmeellistä maailmaa ja päivittelen samoja vanhoja uutissivuja, irc-galleriaa ja facebookkia, toivoen, että jossain niistä sivuista tapahtuisi jotain täysin maata mullistavaa. mutta ei. samat paskauutiset pyörii joka sivulla, jaakkel spämmää outouksia galleriaan ja facebookissa ei - kuten arvata saattaa - tapahdu mitään. on tämä elo sitten niin raskasta!
huomenna ois sitten viimeinen iltavuoro ennen tuota ah niin ihanaa viikonloppua. toisaalta hyvä, että on ilta, koska saa nukkuu pitkään ja chillailla aamun rauhassa. paska homma sen puolesta, että ei jää illalla oikeen aikaa ja se aika töissä kuluu NIIIIIIIIIIIIN hitaasti. toivotaan ajan juoksevan kuin tuulispää ja viikonlopun tulevan nopiasti.
alkaa pikkuhiljaa jo väsyttääkin, mutta ei tee mieli mennä nukkumaan. telkkaria vois katsoa, mutta sekin suoltaa pelkkää paskaa tähän aikaan yöstä. käihäkin vois ehkä maistua ennen unten maille asettumista. vois kuunnella hiljaa, mitä se luonto kuiskii. nää on näitä öitä jolloin ei oikeestaan jaksa ajatella mitään. vaikka harvemminhan tässä tietoa sisältävän koneen ääressä tulee mitään kelailtua. jos käihä kirkastaisi ajatusmaailmaa sen verran, että nukkumaan mennessä voisi haaveilla jotain jännää ja positiivista. nytkin koitan keksii jotain mietittävää, mutta tulee vaa mietittyä sitä, että mitä miettis. do 'ya get it? vaikka tätäkään blogia ei taida kukaan edes lukea. voisin lopettaa tän tekstin anssi kela-tyylisesti: mä vaan istun ja kelaan. istun ja kelaan.
huomenna ois sitten viimeinen iltavuoro ennen tuota ah niin ihanaa viikonloppua. toisaalta hyvä, että on ilta, koska saa nukkuu pitkään ja chillailla aamun rauhassa. paska homma sen puolesta, että ei jää illalla oikeen aikaa ja se aika töissä kuluu NIIIIIIIIIIIIN hitaasti. toivotaan ajan juoksevan kuin tuulispää ja viikonlopun tulevan nopiasti.
alkaa pikkuhiljaa jo väsyttääkin, mutta ei tee mieli mennä nukkumaan. telkkaria vois katsoa, mutta sekin suoltaa pelkkää paskaa tähän aikaan yöstä. käihäkin vois ehkä maistua ennen unten maille asettumista. vois kuunnella hiljaa, mitä se luonto kuiskii. nää on näitä öitä jolloin ei oikeestaan jaksa ajatella mitään. vaikka harvemminhan tässä tietoa sisältävän koneen ääressä tulee mitään kelailtua. jos käihä kirkastaisi ajatusmaailmaa sen verran, että nukkumaan mennessä voisi haaveilla jotain jännää ja positiivista. nytkin koitan keksii jotain mietittävää, mutta tulee vaa mietittyä sitä, että mitä miettis. do 'ya get it? vaikka tätäkään blogia ei taida kukaan edes lukea. voisin lopettaa tän tekstin anssi kela-tyylisesti: mä vaan istun ja kelaan. istun ja kelaan.
tiistai 17. kesäkuuta 2008
torstai 12. kesäkuuta 2008
torstai 5. kesäkuuta 2008
Kat Kut!
kirjoitanpa runon
jos toisenkin
kaljan ottaisin
jalkani alas sohvalta
asti haistelin uutta ja outoa tuoksua
nyt niin hyvältä!
jos toisenkin
kaljan ottaisin
jalkani alas sohvalta
asti haistelin uutta ja outoa tuoksua
nyt niin hyvältä!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
espeni se sitte laski eile semmoset luikurit taksin takapenkillä...
Veli espen tokaisi taksikuskille, että jos sen vois katkasta sen taksamittarin täs kohtapuolii. Nakkis hortoili ku splatterelokuvan päämonsteri ja Timonen seisoskeli hölmistyneenä käihä kädessä silmät seisoen huonossa tasapainossa.
Tuollalailla eilinen yo-päivä huipentui. Sitä oli kiva seurata vierestä. Mutta miten tätä ennen tapahtui?
Kutsut oli todella onnistuneet vaikka olikin pirun kuuma semmosessa mustassa puvuntakissa. Onneks small talk väheni tuntien myötä ja iltaa kohden pysty juttelee kunnolla tuttujen kanssa jotai ei hirveen usein nää. "Kiitos Isälle!.." oli todella hyvä puhe!
Tuttuun tapaan me ylioppilaat illastimme viimeisen ehtoollisemme Little Italyssa. Ei vain jaksanut enää syödä, se oli harmi. Mutta olisihan se ruokakin voinut olla edes "piirun" verran parempaa. Seurahuoneelle menimme siitä ja eikä kauaa viihytty siel. Siit Onnelaa ja siel meniki melkei koko yö. Oli aika vitusti porukkaa, mut ois voinu olla vähä jännempää menoa siel, ku kerta oli yo-perseilyn paikka. Divassa käytiin ja sit porukka lähti melkei samantien kotio - Aika nihkeilyä sanon minä! Itsehän lähdin vielä katsomaan onko grilliruokaa saatavilla (hirveet jonot eli ei ollu) ja lähin sitten tyhjin vatsoin takaisin Onnelaan. Dream teamin ja Pappilanpellon sakin kombinaatio oli siit eteenpäin dokaamisseuraa Onnelas. Siit assun Shellin kautta taksilla Nastolaa. Ja siitä assun Shellin törttöilystä mä voisinkin kirjoittaa viel tarkemminkin, mut ei ny jaksa.
Tuollalailla eilinen yo-päivä huipentui. Sitä oli kiva seurata vierestä. Mutta miten tätä ennen tapahtui?
Kutsut oli todella onnistuneet vaikka olikin pirun kuuma semmosessa mustassa puvuntakissa. Onneks small talk väheni tuntien myötä ja iltaa kohden pysty juttelee kunnolla tuttujen kanssa jotai ei hirveen usein nää. "Kiitos Isälle!.." oli todella hyvä puhe!
Tuttuun tapaan me ylioppilaat illastimme viimeisen ehtoollisemme Little Italyssa. Ei vain jaksanut enää syödä, se oli harmi. Mutta olisihan se ruokakin voinut olla edes "piirun" verran parempaa. Seurahuoneelle menimme siitä ja eikä kauaa viihytty siel. Siit Onnelaa ja siel meniki melkei koko yö. Oli aika vitusti porukkaa, mut ois voinu olla vähä jännempää menoa siel, ku kerta oli yo-perseilyn paikka. Divassa käytiin ja sit porukka lähti melkei samantien kotio - Aika nihkeilyä sanon minä! Itsehän lähdin vielä katsomaan onko grilliruokaa saatavilla (hirveet jonot eli ei ollu) ja lähin sitten tyhjin vatsoin takaisin Onnelaan. Dream teamin ja Pappilanpellon sakin kombinaatio oli siit eteenpäin dokaamisseuraa Onnelas. Siit assun Shellin kautta taksilla Nastolaa. Ja siitä assun Shellin törttöilystä mä voisinkin kirjoittaa viel tarkemminkin, mut ei ny jaksa.
tiistai 27. toukokuuta 2008
sen-moista
tää on kyllä ihan jees olla vaa lepisti himas päivät pitkät, pelailla vähän MOHAAta ja kattoa ultimate fightereita. koulu on tän vuoden osalta oikeestaan ohi ja maanantaina alkais duuni @ wipak. siellä se jakeki ajaa popinaa aivan simona!! mutta joo. vaikka tää lepin ottaminen himas on ihan "coolia", mä en voi sille mitään et mulle tulee huono omatunto ku rytmi on se, että tulee herättyä tossa abouttiarallaa 13-15 päivällä, sit mohaata ja tuf:ia tonne ilta 18-20 saakka ja sitte vasta tulee käytyä jossain harjottamassa noita sosiaalisia taitoja irlinä. punttisaliki on jääny äärimmäisen vähälle ja se tekee omantunnon vielä vähän heikommaks. toivottavasti tuo työ tuo vähän rytmiä ja rotia tähän hommaan! pitäis fillariki ostaa et voi sillä käyä kesän duunissa. siinä tulis kuntoiltua ja oon vähän suunnitellu et kävis aina työmatkalla puntilla; aamusin suoraa duunin jälkee päräyttäis fillarilla siihen ja vetäis hirveen reenin siihen ja iltavuoroissa kävis ennen töitä. kyllä kroppa kiittäis ja fiilis nousis aina pilvien yli otsonikerrokseen saakka! saa nähdä miten käy.. voisin myös mainita pari itselleni uutta ja mielenkiintosta bändiä tähän loppuun: clagg, clutch, bakerton group, minsk ja dead meadow. etenkin tuo bakerton group on tehnyt suuren vaikutuksen. saa nähdä onko hetken huumaa vai ikuista rakkautta :ooo
Lyhytelokuva -suunnitelmia
Olafin halu tehdä lyhytelokuv(i)a on tarttunut muhun, ja me nyt yhdessä mietitään sopivia paikkoja, henkilöitä ja tyylejä. Suunnitteilla olisi tehdä ainakin yksi keskustelumuotoinen lyhkäri ja yksi luontokuvaus, minkä taustalla ei soisi "Avara Luonto" -musiikkia (missä ei kyl oo mitään pahaa) vaan valittaisiin sellaiset biisit et päästäis irti siit dokumenttimaisuudesta. Vaikka mä tiedän sen tosiasian, että tätä blogia ei lue kukaa muu, ku tän blogin kirjoittajat, niin siitä huolimatta vapaaehtoisia tarvitaan. Ja jos espenistä löytyy sen verta taiteenvihaajaa ja -häpäisijää, niin lähre tähän mukaan myöskin.
Sydämellisin terveisin,
Jaja
Sydämellisin terveisin,
Jaja
maanantai 26. toukokuuta 2008
"Mietiskelytuokio"
Taustamusiikki: "konserttisalienkootut alkurykimiset ja vauvanparkumiset vol.3,
kappale yksi: "Adolf Ehrnrooth
sukii housujaan ja niistelee"
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
CCW: The Witches Play
Witches dance
To the northern ritual
Taunting the prey
Sacrifing the raven
The opening of the black biblia
Unsacred chants carried over the lake
Spells reaching my auditory canal
One glimpse - A stare into the eye of Beherit
I butchered the witches
Shortly ended The Witches play
In the name of Elohim
-21. marraskuu 2006
To the northern ritual
Taunting the prey
Sacrifing the raven
The opening of the black biblia
Unsacred chants carried over the lake
Spells reaching my auditory canal
One glimpse - A stare into the eye of Beherit
I butchered the witches
Shortly ended The Witches play
In the name of Elohim
-21. marraskuu 2006
Yksityisellä PC:lläni tämä lyriikanpätkä tunnetaan nimellä "gogol"
kaveri puolusti minua
lyömällä uhmaavaa kaveriporukan tyyppiä
syynä tähän oli lyödyn jätkän vittuilu minua kohtaan:
kaveri otti tukea pöydänreunasta,
nousi seisomaan,
heilautti nyrkillä härnääjää rintalastaan,
koska hän huomasi ettei vittuilu
ollut enää leikkiä
vaan se osui arkoihin paikkoihin
aiheuttaen pysyviä ruhjeita
repien minäni kappaleiksi
koin ylpeyttä, elämäniloa ja mielihyvää kelaillessani tätä skenaariota:
nyrkki iskeytyi hidastettuna uhmaajan rintaan
seurauksia en halunnut ajatella, vain itse tapahtumaa.
skenaarion taustamusiikkina toimi Isaac Hayesin "Walk on by"
en halua kohdistaa tätä vihaani keneenkään, koska omatuntoni soimaisi minua. se kaveri ei siltikään kuulu joukkoon. Onnea hänen loppuelämälleen joissain muissa
kuvioissa!
-13. joulukuuta 2007
lyömällä uhmaavaa kaveriporukan tyyppiä
syynä tähän oli lyödyn jätkän vittuilu minua kohtaan:
kaveri otti tukea pöydänreunasta,
nousi seisomaan,
heilautti nyrkillä härnääjää rintalastaan,
koska hän huomasi ettei vittuilu
ollut enää leikkiä
vaan se osui arkoihin paikkoihin
aiheuttaen pysyviä ruhjeita
repien minäni kappaleiksi
koin ylpeyttä, elämäniloa ja mielihyvää kelaillessani tätä skenaariota:
nyrkki iskeytyi hidastettuna uhmaajan rintaan
seurauksia en halunnut ajatella, vain itse tapahtumaa.
skenaarion taustamusiikkina toimi Isaac Hayesin "Walk on by"
en halua kohdistaa tätä vihaani keneenkään, koska omatuntoni soimaisi minua. se kaveri ei siltikään kuulu joukkoon. Onnea hänen loppuelämälleen joissain muissa
kuvioissa!
-13. joulukuuta 2007
torstai 22. toukokuuta 2008
Tipala, Tipala..
Vkl oiski sit jotkut tipalapippalot lahes - täytyneeköhän mennä?
Ainoo vaa, et crystal ball kertoo, ettei niis tuu olee mitenkää hirveen hienoa. Nojoo, tunnelmaa nostattaen vanha suosikki:
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
tshatshatshaa!
ollaan miekkosten ja veikkosten, eli orava_da fokin'_mangustin ja olaf XVI:n kanssa vetäydytty pienelle tauolle, jonka aikana olisi tarkoitus kerätä kadonnutta inspiraatiota ja etsiä itseämme (syvältä itsestämme). seuraavan tekstin muusana olisi tarkoituksena toimia hiihtoliiton kari-pekka "KP" kyrö, joka on usein toiminut taiteen uudelleensynnyttäjänä monille kuuluisille taiteilijoille, kuten raimo pimiänmäkinen ja seppo(nen) kanuunankorvilanen. bravó! ablodes! mahmata! ping peng! mainiota, MAINIOTA!
-.-
-.-
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Erään myrskyn kuvaus
Se aasian arot kolunneena
karaistuneena puuskaviuhahtajana
repi rakennuksia sieltä täältä,
kuka vain uskalsi nokkaansa nostaa
tämän jylhän mahdin ylle tämä
paiskasi maahan armotta ja vielä ujelsi
kuulijoiden korvissa jo mentyäänkin.
Ilmahormit pitivät omaa karkeloaan
myrskyn pyyhältäessä, ne vaikeroivat
ja puhkuivat onttoja kiekuja kaikkien
asuntoihin. Näin kokivat tämän
myrskyn ne jotka siitä selvisivät,
mutta ne jotka myrsky oli tarrannut huterien
maalaislatojen ja kattojen tapaan
omaan taivaalliseen syleilyynsä saivat
nauttia luonnonmahdista vain hetkisen
sillä tämä, kuin vauva kyllästyneenä omiin
leikkikaluihinsa, viskasi nämä kappaleet
ilmalentoon arvaamattomiin paikkoihin
kuten museon ullakolle pienestä tuuletusreiästä
pieniä ulosjätettyjä kananmunia.
karaistuneena puuskaviuhahtajana
repi rakennuksia sieltä täältä,
kuka vain uskalsi nokkaansa nostaa
tämän jylhän mahdin ylle tämä
paiskasi maahan armotta ja vielä ujelsi
kuulijoiden korvissa jo mentyäänkin.
Ilmahormit pitivät omaa karkeloaan
myrskyn pyyhältäessä, ne vaikeroivat
ja puhkuivat onttoja kiekuja kaikkien
asuntoihin. Näin kokivat tämän
myrskyn ne jotka siitä selvisivät,
mutta ne jotka myrsky oli tarrannut huterien
maalaislatojen ja kattojen tapaan
omaan taivaalliseen syleilyynsä saivat
nauttia luonnonmahdista vain hetkisen
sillä tämä, kuin vauva kyllästyneenä omiin
leikkikaluihinsa, viskasi nämä kappaleet
ilmalentoon arvaamattomiin paikkoihin
kuten museon ullakolle pienestä tuuletusreiästä
pieniä ulosjätettyjä kananmunia.
johan on. vai onko?
nyt MeItSi on 1h4n kybällä m355issä tässä bl0g1ssa! mainiota, MAINIOTA! koitin juuri kirjoittaa jotain hienoa ja komeaa avaustekstiä, jolla olisin tullut räjähdyksien ja muiden erikoistehosteiden kera mukaan tähän blogiin ja sain kirjoitettua aika lailla tekstin pätkää, mutta kesken sen huuman mua kävi vituttamaan se, minkälaista siitä tekstistä tuli. kanssaihmiseni oravamangusti ja olaf suuri tuossa jo pohtivatkin sitä, kuinka hankalaa itseään on miellyttää omalla tekstillään. ja se on hankalaa. äärimmäisen hankalaa. omassa tekstissä ei hetken päästä oikein mikään enää miellytä. tyyli, sanavalinnat, sävy ja kaikki asiat, jotka yleensäkään kuuluvat kirjoittamiseen vituttavat heti kun on painanut tuota jumalaista enter-nappulaa. kaikki mitä sait aikaan sekunnin murto-osa sitten kuulostaa typerältä 3.-luokkalaisen pikku-villen luokkaretkestä tehdyltä aineelta: "Oltiin Korkeasaaressa. Oli kivaa. Näin apinoita. Apinat on kivoja. Myös karhutkin on kivoja ja haluaisin isona olla pantteri". Omiin silmiin tämäkin teksti tulee näyttämään noin suurin piirtein tuolta - täyttä paskaa alusta loppuun. tuskin on missään vaiheessa käynyt niitä asioita edes läpi joita piti. ja jotten taas pyyhkisi tätä tekstiä pois tuonne pohjattomaan bittihelvettiin painan tuota kaikki voipaa enter-nappia juurikin nyt.
Myöntymistä Olaf Suuren puoleen
Joo, soon kyllä aivan totta, että "itseänsä tyydyttäviä" tekstejä on lähes mahdoton kirjoittaa, koska klassinen ajatus, että 'ajatuksia on vaikea "punoa" sanoiksi' pitää paikkansa. Tyydyttävän tekstityylinkin löytäminen on myöskin lähes mahdotonta, joten siihen asti kunnes olen löytänyt nämä "aidot meiningit", voin rankkaamatta kirjoittaa omasta mielestäni paskoja tai vähemmän itseä tyydyttäviä tekstejä. Eihän tässä olekaan kyse oman mielen muille avaamisesta, vaan jonkinsortin Step by step -ohjelmasta, joka hamaan hautaan asti muistuttaa siitä, että "Katujake, elä ny viitti.. kyl sä tykkäät vaihtoehtoisista indiemimmeistä." Ja näin vähitellen persoona rupee tulemaan julki teksteissä, ja loppujen lopuksi pieni osa ihmisistä jää jopa aivan pimentoon siitä mistä tässä on kyse. Avot!
maanantai 12. toukokuuta 2008
Hermoilua
Onpas samalla fiksua ja typerää tulla kirjoittamaan blogia, kun tullessaan on valmiina jo ajatus siitä, ettei saa kirjoitettua minkäänlaista tekstiä jota voisi itse pitää "hyvänä tekstinä" tai sellaisena tekstinä josta joku voisi repiä joitain uusia ajatuksia ja kuin karahvista kaatamalla saada itselleen inspiraatiota myöhemmille hetkille.
Tietysti minua väsyttää kovasti, pääni tuntuu raskaalta ja samalla takaraivossani liihottelee jonkinlaisia ajatuskaistaleita joilla on terävät reunat, ne pyrkivät särkemään jonkun illuusion, mutta luulenpa että ne onnistuvat vain ensiyönä taittamaan itsestään lennokkeja, jotka uneni, kuin palmikon vierekkäiset hiusvirrat, kutoo suureksi origamieläimeksi joka laukkaa muiden kaltaisiensa kanssa suurelle maanalaiselle järvelle nauttimaan kylmästä ja rauhoittavasta lähdevedestä. Tämä lähdevesti olkoon sitten vaikka sieluni, joka myöhemmin pissataan merkiksi valkeaan ja puhtaan viattomaan lumeen jonka uudestisyntyvä maailma keväällä sulattaa, eikä tuleville sukupolvilla tule olemaan minkäänlaista havaintoa tapahtuneesta. Tätä ajatusta syleillen, mokkakrapulan aalto rantautuu minuun niljaisena hermoiluna ja ylleni kurkottuva käsi vetää tuon aallon kuohuvan päärmeen pääni yli ja kietoo silmäni auringoksi horisonttiin. Sieltä horisontista silmäni katselevat kun kitkerä, palanut kahvi hiljalleen hieroo maanreunaa.
Ajattelen että nyt saa luvan riittää.
Tietysti minua väsyttää kovasti, pääni tuntuu raskaalta ja samalla takaraivossani liihottelee jonkinlaisia ajatuskaistaleita joilla on terävät reunat, ne pyrkivät särkemään jonkun illuusion, mutta luulenpa että ne onnistuvat vain ensiyönä taittamaan itsestään lennokkeja, jotka uneni, kuin palmikon vierekkäiset hiusvirrat, kutoo suureksi origamieläimeksi joka laukkaa muiden kaltaisiensa kanssa suurelle maanalaiselle järvelle nauttimaan kylmästä ja rauhoittavasta lähdevedestä. Tämä lähdevesti olkoon sitten vaikka sieluni, joka myöhemmin pissataan merkiksi valkeaan ja puhtaan viattomaan lumeen jonka uudestisyntyvä maailma keväällä sulattaa, eikä tuleville sukupolvilla tule olemaan minkäänlaista havaintoa tapahtuneesta. Tätä ajatusta syleillen, mokkakrapulan aalto rantautuu minuun niljaisena hermoiluna ja ylleni kurkottuva käsi vetää tuon aallon kuohuvan päärmeen pääni yli ja kietoo silmäni auringoksi horisonttiin. Sieltä horisontista silmäni katselevat kun kitkerä, palanut kahvi hiljalleen hieroo maanreunaa.
Ajattelen että nyt saa luvan riittää.
lauantai 10. toukokuuta 2008
perjantai 9. toukokuuta 2008
"Something's Jumping In Your Shirt"
Malcolm Mclaren on tehnyt hip-hopin ja punkin lisäksi myös tällaista :-D
Tänpäivisiä aatoksia ja nimeämätön runo
Alan pitää tehdastyöstä. Sopii mulle paremmin, ku asiakaspalvelutyö (2h kokemusta jätskikojulta :,> ). Enää pitäis opetella trukilla ajo.
Intia ei rupia, koska
Etelä-korea won
Intia ei rupia, koska
Etelä-korea won
torstai 8. toukokuuta 2008
More nonsense: The James Brown Congregation
When the dolls blub out of the water deep down under the cold earth.. They can talk - even backwards
- For reasons not clear to me or anyone else.. but relating clearly to budget concerns expressed by the dark matter counsels and all other "beyond the veil"-forces we can now announce that all the apocalypse/armageddon/whatever and it's so called "special effects" and all that... simply said: "things-blowing-up" and so on... had to be sripped down due to financial matters.
SO: How small must an island be that you can't see it in the map of the world?
Mies istahti korvasienestäen kyykkikselle savonlinnan pihapuskastoihin ja totesi:
woihan warholin a-hole holikki, juustopunikki, kasakka karvatunikki,
kuuman kesäyön suuntamunikki, perskarvojen yllyttämä naapurin posketon kirahvisetä ja
tämän pirtelöhurritsingiskaani !
- For reasons not clear to me or anyone else.. but relating clearly to budget concerns expressed by the dark matter counsels and all other "beyond the veil"-forces we can now announce that all the apocalypse/armageddon/whatever and it's so called "special effects" and all that... simply said: "things-blowing-up" and so on... had to be sripped down due to financial matters.
SO: How small must an island be that you can't see it in the map of the world?
Mies istahti korvasienestäen kyykkikselle savonlinnan pihapuskastoihin ja totesi:
woihan warholin a-hole holikki, juustopunikki, kasakka karvatunikki,
kuuman kesäyön suuntamunikki, perskarvojen yllyttämä naapurin posketon kirahvisetä ja
tämän pirtelöhurritsingiskaani !
Squid eating dough on a polyethylene bag is...
AS RIDICULOUS AS IT GETS - WE TURN PRO!
aka Ninja Beethoven dancing and playing "Gestapo-Cats o' Chili Dessert in B Major" or maybe -
"Saharapancake Duneriders":
Cosmic days - Oh yeah!
Clownwood pellets flooding pouring pencilneck sharetalking - stupid men!
Articulatory Ridicule! Like I don’t so use it I won’t
Slide into literature language - wont cha'?
Take care of your-shelves! HAho! Ocean of stupidness swelling
and dolphin fish mammal whales and their cheshire tails
and flukes….. awaits us whipping flapping tuning in tuning out >SPLASH!<>)
volume up and so you take a Nother Dame (piece of cake) into dance
and piece in your wallet in your chestpocket…again cats are aware
so they are from gestapo! so are we!
Ocean awaits… so swingy swimmy pal are you
as the sky is nodding to your necklace… pilot curves around
the lake of caffeine…. hur! per! ner! theres me!
Its only casual talk.. and as it comes personal
you take the distance and knock on your book of manners
hand above the bible you swear! Aware! So do we!
articulate ridiculate! as stupid as it gets…
lie! and hypnotize us with knowledge you share willingly
you just tell…. as William nods to… take the bow to no-one…
NOT ONE! Fuck'around'talkatown!
Lie to yourself --- self consciously and take the turn as you swim...
in a ale cake --- a lake.. ala carte bonappetit… piece of cake.
Countesque Basieshy swingy cat playing on the piano of the bar…
Using articuled language above understood bar… literature
of this life ridiculed… so lied… I to you… Cucumber vegetable
take chop and eat in front of neighbours angry dog…
Mur shur…. take a piece of me Iggy
As you take yourselves from your underbelly shelves
sooo dooo gee wee gay
Ending as it may o' remember what I said YO!
aka Ninja Beethoven dancing and playing "Gestapo-Cats o' Chili Dessert in B Major" or maybe -
"Saharapancake Duneriders":
Cosmic days - Oh yeah!
Clownwood pellets flooding pouring pencilneck sharetalking - stupid men!
Articulatory Ridicule! Like I don’t so use it I won’t
Slide into literature language - wont cha'?
Take care of your-shelves! HAho! Ocean of stupidness swelling
and dolphin fish mammal whales and their cheshire tails
and flukes….. awaits us whipping flapping tuning in tuning out >SPLASH!<>)
volume up and so you take a Nother Dame (piece of cake) into dance
and piece in your wallet in your chestpocket…again cats are aware
so they are from gestapo! so are we!
Ocean awaits… so swingy swimmy pal are you
as the sky is nodding to your necklace… pilot curves around
the lake of caffeine…. hur! per! ner! theres me!
Its only casual talk.. and as it comes personal
you take the distance and knock on your book of manners
hand above the bible you swear! Aware! So do we!
articulate ridiculate! as stupid as it gets…
lie! and hypnotize us with knowledge you share willingly
you just tell…. as William nods to… take the bow to no-one…
NOT ONE! Fuck'around'talkatown!
Lie to yourself --- self consciously and take the turn as you swim...
in a ale cake --- a lake.. ala carte bonappetit… piece of cake.
Countesque Basieshy swingy cat playing on the piano of the bar…
Using articuled language above understood bar… literature
of this life ridiculed… so lied… I to you… Cucumber vegetable
take chop and eat in front of neighbours angry dog…
Mur shur…. take a piece of me Iggy
As you take yourselves from your underbelly shelves
sooo dooo gee wee gay
Ending as it may o' remember what I said YO!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)