Miksi runoilla nyt itse turhaan, kun Eikka Leino tapasi taitaa sen taidon sukkelammin.
Siispä, Eikan runo Nocturne vuodelta 1903:


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

helppo vaihtoehto: älkää olko niin ahnaita! ette voi olla joka paikassa!!

teollisuuden keskeytymätön kehitys ei saa nitistää työpaikoista, tätä vasten työpaikkojen työtehtävien toimialueet pitäisi pienempi-alaistaa. tällä tavalla työpaikkoja riittäisi ja laatu olisi huipussaan. vastuualueen pienentäminen helpottaisi ihmisille jäävää stressilastia.

ylimääräinen aika täytyy käyttää hyödyksi
ei
ylimääräinen hyöty on turhaa
sillä siinä vaiheessa kun palaa loppuun
on hyvä tietää mitä ambivalenssi on, koska
muutoin Kekäle-Kari pitää huolen, ettei
sielun tuli ikinä sammu.
Parempi sen olisi joskus sammua,
niin se voisi taas kokea
miltä tuntuu syttyä uudelleen.