Near this Spot
are deposited the Remains of one
who possessed Beauty without Vanity,
Strength without Insolence,
Courage without Ferocity,
and all the Virtues of Man without his Vices.
This praise, which would be unmeaning Flattery
if inscribed over human Ashes,
is but a just tribute to the Memory of
BOATSWAIN, a DOG,
who was born in Newfoundland May 1803,
and died at Newstead Nov.r 18th, 1808.
- George Gordon Byron
Near this Spot
are deposited the Remains of one
who possessed Power without Hubris,
Knowledge without Abuse,
Belief without Distortion
and all the Virtues Of Animal without it's Vices.
This praise, which would be an unmeaning Flattery
if inscribed over animal's Ashes,
is but a just tribute to the Memory of
HUMAN, a GOD,
who was born in "Time Out" February Whatever,
and died at "The Same Event" February Whatever.
- someone, out of something, always on nothing, here on anything
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Olipa kerran perhe joka eli pienen teollisuushallin sisällä. Tähän perheeseen kuuluin noin viisitoistavuotias poika. Tämä poika oli eräänä aamuna hirveän huonovointinen. Hänen päätänsä särki, jäseniään kolotti ja ajatuksensa olivat kuin tervassa uivia kaloja. Hän raotti silmiään ja näki sänkynsä yläpuolella olevan kytkimen, turkoosinvärisen monimutkaisen vempeleen johon jokainen samalla planeetalla elävä Olio kytki itsensä ennenkuin aloitti unimantran jolla jokainen Olio syöksi itsensä Unholaan, paikkaan josta kaikki heidän ajatuksensa kumpusi ja johon ne lopulta aina palasi.
Tämä kytkentä varmisti ettei heidän mielensä olevaisuus pääsisi yön aikana karkaamaan mihinkään. No, poika nousi ylös sängystä meditoituaan Unhola-yhteydessä noin viisitoista tuntia.
Hän parkkeerasi itsensä alakerran pöytään ja tarttuaan kulholliseen kuivalihaa alkoi syödä itseään kylläiseksi. Päänsärky jatkui. Se sykki ja kertoi jostakin hälyttävästä uutisesta. Hänen päänsä vispasi säryn mukaan ja viimein hän kyllästyi koko yritykseen aamuruokailusta. Hän huomasi oitis pöydästä lähdettyään että hänen isänsä makasi kuolemanhiljaisena heidän äitinsä kuolleen ruumiin vieressä olohuoneen sohvan ääressä. Poika ei tuntenut mitään noin kymmeneen sekuntiin. Hän tarttui päähänsä ja alkoi hymistä itsekseen jotakin rauhoittavaa.
Nyt heidän täytyisi hakea leikkurit kellarista, palata Lähteelle ja moukaroida äänivasaroilla heidän äitinsä sielu tyhjäksi. Sielusta tulisi kuori johon saattoi valaa uuden perheenjäsenen persoonan.
Halutut ominaisuudet oli melkeinpä poikkeuksetta mahdollista manata uuteen kuoreen joka sitten tietyillä rituaaleilla saatettiin uuden perheenjäsenen ruumiilliseen kuoreen joita valmistettiin läheisessä tehtaassa niin että niitä riitti kaikille surevien perheille kun nämä olisivat valmiita vastaanottamaan uuden jäsenen keskuuteensa. Olioiden historian kautta he ovat tienneet että Sielukuoria on vain rajattu määrä ja he ovat huomanneet, että lähihistoria oli ollut heille ankara sillä monia kuoria oli menetetty, ne olivat haalenneet olemattomiksi kaistaleiksi pelkkää eetteri-ihoa, joihin ei saanut enää istutettua minkäänlaisia persoonallisuudenpiirteitä,
sillä ne aina karkasivat tilaisuuden tullen mystisesti takaisin saman verhon taakse josta ne olivat manattukin. Äidin sielun moukaroiminen tyhjäksi olisi henkisesti ja fyysisesti vaativa prosessi joka kestäisi pitkään ja lopuksikin kirkon edustajan tulisi tulla tarkistamaan paikanpäälle ettei
sieluun ollut jäänyt ensimmäistäkään ripettä vanhasta persoonasta, vaan nämä piirteet tulisivat olla moukaroitu kauas eetteriin. Joskus kävi niin että persoonan piirteet olivat olleet kuoressa niin kauan ja ne olivat hioutuneet niin ylivoimaisen täydellisiksi ettei niitä saanut melkeinpä ollenkaan ajetuksi pois kuoren sisältä, vaan parhaimmillaankin piirteet karkasivat muutamien metametrien päähän virnuilemaan ja säntäsivät sitten uudestaan kuoren sisälle pitämään karkeloiden majaansa niin että moukaroivien päivät vain valuivat hukkaan eivätkä piirteet edes päivän päätteeksi vaikuttaneet olevan väsyneitä laisinkaan. Olivathan piirteet kuitenkin toisen asteen ideoita, jalostettuja ja vankassa yhteydessä toisiin ideoihin. Nämä ideoiden muodot pitivät toisistaan kiinni kaikenlaisin keinoin, esimerkiksi luomalla kaikenlaisia esimerkkiskeemoja joihin he valoivat väriä kuvitteellisuuden voimalla. Ensimmäinen askel kuoren riisumisesta paljaaksi olikin kuvitteellisuuden, ideoiden äidin ja vahvimman ajatuksellisen portin löytäminen kuoresta ja sen karkoittaminen erilaisilla leikeillä kauas kuoresta. Vain älykkäimmät moukaroijat osasivat houkutella portin josta ideat alunperin olivat manattu kuoreen ulos kuoresta ja tarpeeksi kauas siitä niin että kuoren riisuminen varsinaisista piirreasukeista voisi tuottaa tulosta ja ettei portti vain piirteiden puuttuessa saisi kohtausta ja manaisi oman olevaisuutensa läpi uusia piirteitä kuoren sisälle. Joskus kävi niinkin että portti meni täysin sekaisin ja alkoi, kuin suuruudenhullu kokki, kasata uusia ja uusia mausteita ja osia omaan soppaansa. Tällaisissa tapauksissa kuori saattoi revetä piirteiden paljoudesta ja haaleta ja repeillä pelkiksi hiutaleiksi kangasta josta kuori alunperin muodostui. Nämä kankaanpalaset eivät säilyneet kauan yksinään vaan alkoivat heti pirstoutua "jakamattomiksi partikkeleiksi" eetteriä. Joskus kävi niinkin että kuolleen sielu oli niin valtavan iso ja alkuvoimainen että portti sinne uusia piirteitä haaliessaan loikin täysin uudenlaisen Olion, puolijumalaisen Aseevin joka heti manifestoituaan itsensä fyysiseen maailmaan aloitti valtavan "hedelmättömän prosessin" jonka tarkoituksena oli koota syntyneestä Aseevista kokonainen Jumala. Tällaista ei ollut koskaan Olioiden keskuudessa päästetty tapahtumaan, vaikka heidän historiansa kertoikin ajoista jolloin voimakkaat Aseevit hallitsivat heidän jokapäiväisiä toimiaan ja painoivat heidän jo valmiiksi monimutkaista elämäänsä entistä vaikeampiin uriin. Yleensä Aseeveista päästiin eroon luomalla toinen jolloin kisailevat parit tuhosivat toisensa. Tällaista Aseevin luomista kuitenkin pidettiin viimeisenä vaihtoehtona koska Aseevien "kilpailuissa" toisiaan vastaan monesti lukemattomia Olioita kuoli ja loukkaantui ja sieluja menetettiin kaaoksessa joka pääsi valloilleen. Kuolleen äidin sielu oli normaali joksin jotkin sen piirteet olivatkin hioutuneempia kuin yleensä. Tällaisissa vaikeissa tapauksissa Oliot elivät hetkellisesti symbioosi-meditaatiossa toistensa kanssa, parantaen haavoja (jotka kuolleen Olion poismeneminen oli saanut heissä aikaan) luomalla ja muistelemalla parantavia, voimakkaita rakkausjohteisia piirteitä, ideoita sekä muistoja.
Tämä kytkentä varmisti ettei heidän mielensä olevaisuus pääsisi yön aikana karkaamaan mihinkään. No, poika nousi ylös sängystä meditoituaan Unhola-yhteydessä noin viisitoista tuntia.
Hän parkkeerasi itsensä alakerran pöytään ja tarttuaan kulholliseen kuivalihaa alkoi syödä itseään kylläiseksi. Päänsärky jatkui. Se sykki ja kertoi jostakin hälyttävästä uutisesta. Hänen päänsä vispasi säryn mukaan ja viimein hän kyllästyi koko yritykseen aamuruokailusta. Hän huomasi oitis pöydästä lähdettyään että hänen isänsä makasi kuolemanhiljaisena heidän äitinsä kuolleen ruumiin vieressä olohuoneen sohvan ääressä. Poika ei tuntenut mitään noin kymmeneen sekuntiin. Hän tarttui päähänsä ja alkoi hymistä itsekseen jotakin rauhoittavaa.
Nyt heidän täytyisi hakea leikkurit kellarista, palata Lähteelle ja moukaroida äänivasaroilla heidän äitinsä sielu tyhjäksi. Sielusta tulisi kuori johon saattoi valaa uuden perheenjäsenen persoonan.
Halutut ominaisuudet oli melkeinpä poikkeuksetta mahdollista manata uuteen kuoreen joka sitten tietyillä rituaaleilla saatettiin uuden perheenjäsenen ruumiilliseen kuoreen joita valmistettiin läheisessä tehtaassa niin että niitä riitti kaikille surevien perheille kun nämä olisivat valmiita vastaanottamaan uuden jäsenen keskuuteensa. Olioiden historian kautta he ovat tienneet että Sielukuoria on vain rajattu määrä ja he ovat huomanneet, että lähihistoria oli ollut heille ankara sillä monia kuoria oli menetetty, ne olivat haalenneet olemattomiksi kaistaleiksi pelkkää eetteri-ihoa, joihin ei saanut enää istutettua minkäänlaisia persoonallisuudenpiirteitä,
sillä ne aina karkasivat tilaisuuden tullen mystisesti takaisin saman verhon taakse josta ne olivat manattukin. Äidin sielun moukaroiminen tyhjäksi olisi henkisesti ja fyysisesti vaativa prosessi joka kestäisi pitkään ja lopuksikin kirkon edustajan tulisi tulla tarkistamaan paikanpäälle ettei
sieluun ollut jäänyt ensimmäistäkään ripettä vanhasta persoonasta, vaan nämä piirteet tulisivat olla moukaroitu kauas eetteriin. Joskus kävi niin että persoonan piirteet olivat olleet kuoressa niin kauan ja ne olivat hioutuneet niin ylivoimaisen täydellisiksi ettei niitä saanut melkeinpä ollenkaan ajetuksi pois kuoren sisältä, vaan parhaimmillaankin piirteet karkasivat muutamien metametrien päähän virnuilemaan ja säntäsivät sitten uudestaan kuoren sisälle pitämään karkeloiden majaansa niin että moukaroivien päivät vain valuivat hukkaan eivätkä piirteet edes päivän päätteeksi vaikuttaneet olevan väsyneitä laisinkaan. Olivathan piirteet kuitenkin toisen asteen ideoita, jalostettuja ja vankassa yhteydessä toisiin ideoihin. Nämä ideoiden muodot pitivät toisistaan kiinni kaikenlaisin keinoin, esimerkiksi luomalla kaikenlaisia esimerkkiskeemoja joihin he valoivat väriä kuvitteellisuuden voimalla. Ensimmäinen askel kuoren riisumisesta paljaaksi olikin kuvitteellisuuden, ideoiden äidin ja vahvimman ajatuksellisen portin löytäminen kuoresta ja sen karkoittaminen erilaisilla leikeillä kauas kuoresta. Vain älykkäimmät moukaroijat osasivat houkutella portin josta ideat alunperin olivat manattu kuoreen ulos kuoresta ja tarpeeksi kauas siitä niin että kuoren riisuminen varsinaisista piirreasukeista voisi tuottaa tulosta ja ettei portti vain piirteiden puuttuessa saisi kohtausta ja manaisi oman olevaisuutensa läpi uusia piirteitä kuoren sisälle. Joskus kävi niinkin että portti meni täysin sekaisin ja alkoi, kuin suuruudenhullu kokki, kasata uusia ja uusia mausteita ja osia omaan soppaansa. Tällaisissa tapauksissa kuori saattoi revetä piirteiden paljoudesta ja haaleta ja repeillä pelkiksi hiutaleiksi kangasta josta kuori alunperin muodostui. Nämä kankaanpalaset eivät säilyneet kauan yksinään vaan alkoivat heti pirstoutua "jakamattomiksi partikkeleiksi" eetteriä. Joskus kävi niinkin että kuolleen sielu oli niin valtavan iso ja alkuvoimainen että portti sinne uusia piirteitä haaliessaan loikin täysin uudenlaisen Olion, puolijumalaisen Aseevin joka heti manifestoituaan itsensä fyysiseen maailmaan aloitti valtavan "hedelmättömän prosessin" jonka tarkoituksena oli koota syntyneestä Aseevista kokonainen Jumala. Tällaista ei ollut koskaan Olioiden keskuudessa päästetty tapahtumaan, vaikka heidän historiansa kertoikin ajoista jolloin voimakkaat Aseevit hallitsivat heidän jokapäiväisiä toimiaan ja painoivat heidän jo valmiiksi monimutkaista elämäänsä entistä vaikeampiin uriin. Yleensä Aseeveista päästiin eroon luomalla toinen jolloin kisailevat parit tuhosivat toisensa. Tällaista Aseevin luomista kuitenkin pidettiin viimeisenä vaihtoehtona koska Aseevien "kilpailuissa" toisiaan vastaan monesti lukemattomia Olioita kuoli ja loukkaantui ja sieluja menetettiin kaaoksessa joka pääsi valloilleen. Kuolleen äidin sielu oli normaali joksin jotkin sen piirteet olivatkin hioutuneempia kuin yleensä. Tällaisissa vaikeissa tapauksissa Oliot elivät hetkellisesti symbioosi-meditaatiossa toistensa kanssa, parantaen haavoja (jotka kuolleen Olion poismeneminen oli saanut heissä aikaan) luomalla ja muistelemalla parantavia, voimakkaita rakkausjohteisia piirteitä, ideoita sekä muistoja.
lauantai 30. elokuuta 2008
yleistä lämminhenkisyyttä uuden vuodenajan tulosta
leffa katottiin eerolla ja hyvä raina oli (tosin nähny aikasemmin). siit kun lähimme koteihinpäin, niin ensimmäisenä kohteena oli uusikylä. olis tehny mieli mennä käpöstelemään ulos, siihen vuolenkoskentielle (uuteenkylään menevä), laittaa lämpimästi päälle ja kuunnella king crimsonin "starlessia". tällä kertaa tuo matka ilman ulkoilua riitti mainiosti. tuli hyvä olo :). oikeestaan soon se alkusyksyn tulo, kun on pimeät yöt ja kuivat asvaltit ja maat, ja taivas on kuvauksellinen, vaikka kuitenkin hyvin pelkistetty. pitäneekin ottaa kuvia tänne tuota pikaa, mut siihen asti.. ODOTUSTA..odotusta.
perjantai 15. elokuuta 2008
sunnuntai 10. elokuuta 2008
hillitöntä ja vituttavaa
Voi kilin vittu miten kuppanen meno on näinä kesän viimeisinä päivinä.
Ei tapahdu juurikaan mitään mullistavaa tai hauskaa taikka edes ärsykerajan ylittävää juttua jonka muistaisi tulevina vuosina.
Peten perkele meni kikkailemaan melko turhiksi paljastuneista syistä ja nyt ei tee mieli edes lähteä availemaan tätä solmuista tilannetta. Kuivuus ja tylsyys ja elämänmuutos ja kriisi ja paska ja skeida ja syysmasennus ja pimeät päivät ja harmaa pilvimassa ja huono kotiruoka ja yksinäiset aamut ja kaikenkattava tylsyys ja kaiken romanttisen ja jännittävän menon kuoleminen ja......
Olenko friikki vai onko kaikki muut friikkejä vai miksi vitussa kaiken pitää olla näin helkkarin sotkuista ja vaikeaa ja hidasta ja vituttavaa hoitaa helposti. Kaikki on vaivalloista ja unenomaista ja pilviverhon ja sumun ja aamukasteenaikaisen kylmän hien peitossa.
Tuntuu että mitään ns. progressiota ei tapahdu oman sosiaalisen kentän sisällä.
Ja tämä vituttaa. Antakaa anteeksi purkaukseni mutta mulla on nyt huonot fiilikset ja kitarakin helvetti meni paskaan jamaan joten silläkään en voi antaa itselleni terapiaa. Haenpa kahvia ja menen lukemaan sänkyyn lisää Ray Lorigan Tokiokirjaa. Jos se vaikka antaisi jonkinlaisia lankoja joilla sitoa jotain edes hetkeksi yhteen niin että edes saisi hetkeksi sen vaikutelman että asioilla on yhteys, että niissä on jotain vitun järkeä.
Ei tapahdu juurikaan mitään mullistavaa tai hauskaa taikka edes ärsykerajan ylittävää juttua jonka muistaisi tulevina vuosina.
Peten perkele meni kikkailemaan melko turhiksi paljastuneista syistä ja nyt ei tee mieli edes lähteä availemaan tätä solmuista tilannetta. Kuivuus ja tylsyys ja elämänmuutos ja kriisi ja paska ja skeida ja syysmasennus ja pimeät päivät ja harmaa pilvimassa ja huono kotiruoka ja yksinäiset aamut ja kaikenkattava tylsyys ja kaiken romanttisen ja jännittävän menon kuoleminen ja......
Olenko friikki vai onko kaikki muut friikkejä vai miksi vitussa kaiken pitää olla näin helkkarin sotkuista ja vaikeaa ja hidasta ja vituttavaa hoitaa helposti. Kaikki on vaivalloista ja unenomaista ja pilviverhon ja sumun ja aamukasteenaikaisen kylmän hien peitossa.
Tuntuu että mitään ns. progressiota ei tapahdu oman sosiaalisen kentän sisällä.
Ja tämä vituttaa. Antakaa anteeksi purkaukseni mutta mulla on nyt huonot fiilikset ja kitarakin helvetti meni paskaan jamaan joten silläkään en voi antaa itselleni terapiaa. Haenpa kahvia ja menen lukemaan sänkyyn lisää Ray Lorigan Tokiokirjaa. Jos se vaikka antaisi jonkinlaisia lankoja joilla sitoa jotain edes hetkeksi yhteen niin että edes saisi hetkeksi sen vaikutelman että asioilla on yhteys, että niissä on jotain vitun järkeä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)